Herra Hirvi ja sen kaverit

Kävi niin, että mummulassa muutettiin. Samalla löytyi vinttien uumenista kaikenlaista tarpeetonta, jolle etsittiin uusia omistajia. Vakuuttelin itselleni, etten tarvitse lisää projekteja, onhan talon remontointikin vielä niin kesken. 

Viikko vierähti ja vintit tyhjenivät. Kävinpä sitten kuitenkin katsomassa, mitä oli jäänyt jäljelle.Ihan vain ohimennen ja huvin vuoksi. Ja niinhän siinä sitten kävi, että pian oli kotipihassa peräkärryllinen täynnä uusia projekteja: oli vanhaa viilupintaista telkkarikaappia, puista laveria, hyllyä ja sun muuta. Eikä siinä sitten auttanut muu, kuin alkaa hiomaan. Kun kerran aurinkokin vielä paistoi ja homman saattoi tehdä ulkona.

Vanha viilupintainen telkkarikaappi sai pintaansa vaaleanharmaata maalia ja allensa paksusta harjanvarresta sahatut jalat. Liukuvan oven taakse saa piiloon cd-soittimen ja kasan levyjä. Telkkaria varten kaapin takaosakin oli jo reiìtetty ja se on hyvä se: hyvät on soundit kaapissa vaikka olisi kaapin ovi kiinni.

Laverikin sai maalista uuden ilmeen. Jaloista hioin pois vanhan tummuneen lakan ja kas, kovin tuli kauniit hänen sääristään. Varmaan arvaattekin, että tästä tulee sohva, kunhan patjat saavat päällisen.

Eikä vanha koivuinen kaappikaan säilynyt entisellään muutosten pyörteissä. Vanhat jalat, joita oli jo kertaalleen lyhennetty, leikattiin kokonaan pois. Tilalle ruuvattiin irtojalat, joita ainakin rautakaupoista löytyy. Hänen korkeutensa sai siis ylennyksen. Täytyyhän joku arvojärjestys uusien tulokkaiden ja vanhan luottohuonekalun välillä vallita. Mainittakoon vielä, että kaapin oikeanpuoleiset jalat sahattiin pari senttiä lyhemmäksi noita vasemmanpuoleisia. Sen verran viettää tuo pirtin lattia. On parempi, ettei kynttelikkö laske pyllymäkeä ruokapöytään.

Niin, ja se Herra Hirvi. Kun koivukaappi uusinen sorjine säärineen seistä tönötti keittiön nurkasssa, tuumasi rakas mieheni : Sehän näyttää ihan murkkuikäseltä hirveltä.

Eipä tuohon ollut mitään lisäämistä. Sarvet ja kaikki.

Näin pääsiäisenä muistin, että mullahan on blogi. Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt jo hetki tai kaksikin aikaa. Mutta ollaanhan sitä sentään Hämeessä. Että kuuluu ikäänkuin melkeinpä asiaan tämä hidastelu. 

Miten siinä aina näin käykään, että kaikki juhlapyhät tuppaavat meillä päättymään järveen. Niin tänäkin viikonloppuna, kun sekä vanhin, että nuorin kokeilivat järviveden lämpötilaa. Kylmäähän se oli tälläkin kertaa. Ja taas flunssaa sairastaa ainoastaan se, joka pysyi kuivalla maalla. Pitäisiköhän vaihtaa taktiikkaa minunkin.

Onneksi pääsiäiseen on mahtunut paljon muutakin: ulkoilua, kalliokiipeilyä, nuotiolounaita, sukulointia,kyläilyjä, synttäreitä, lastenhuoneen remonttia ja kesäisiä kelejä. Monta yrttiäkin on istutettu odottamaan maan lämpenemistä.

Tänään tapasin myös ensimmäisen hyttysen. Kovin oli tokkurainen hän, mutta lupasi ryhdistäytyä kesää kohti.

 

Suuri unelma pikkuruisesta työhuoneesta on lähestulkoon toteunut. Muutama lista tietysti vielä puuttuu, mutta sehän kuuluu asiaan se. Neliöitä on neljännes entisestä työhuoneesta, niin että turhia taulunpohjia ja epäonnistuneita maalauksia on vara jemmata nurkkiin vähemmän. Mutta ihana se on, ja niin tärkeä. Keskeneräisenäkin hehkutuksen arvoinen. Oveakaan ei vielä ole, mutta kesemmällä sitten.

Pöydänjalat kaipaavat vielä hiukan hienosäätöä. Mamma kun rautakaupassa yliarvioi pituutensa. Kovin on korkea mutta muuten mukava pöytä. Ja maailman helpoin tehdä. Vanerilevyyn vain ruuvasimme rautakaupansetän tekemät pöydänjalat. Vielä JALO-mattalakkaa pintaan, niin enimmät roiskeet lähtevät pyyhkien pois.

Tervetuloa kevät, ja kaikki kevään värit.

                                            

Tänään on varovasti hipsuteltu huoppikkailla kotijärven jäällä ja kokeiltu, josko se jo kestäisi. Ainakin yhdet suuret kengänjäljet näyttivät johtavan vastarannalle asti, mutta sinne asti emme toki uskaltaneet. Oli vaikea uskoa, että samasta rannasta työnnettiin kolme viikkoa sitten vielä vene vesille.

Aurinko on melkein parasta ihmisen elämässä. Se lämmitti jo poskia ja lupaili kevättä.

Arkijuhlaa

Värejä ja viivoja. Arkea ja arkijuhlaa. Kuvia ja kuvitelmia. Niistä on tämä blogi tehty.